Valtiotieteiden tohtori Anna Kuokkasen toimihenkilökeskusjärjestö STTK:lle laatiman selvityksen mukaan oikein toteutettuna työajan lyhentäminen voi parantaa työntekijöiden sitoutumista ja organisaatioiden toimintakykyä. Kuokkasen raporttia esiteltiin ja siitä keskusteltiin STTK:n webinaarissa tiistaina.

STTK:n mukaan työajan lyhentämistä koskeva keskustelu on juuttunut vastakkainasetteluun, jossa työnantajajärjestöt korostavat työajan pidentämistä ja työntekijäpuoli sen lyhentämistä.

STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi huomautti, että työaika on kuitenkin lyhentynyt aikaisemminkin. Viimeksi näin tapahtui 1960-luvulla, kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. 2020-luvulla olisi STTK:n mielestä perusteltua pohtia jälleen työajan tulevaisuutta.

KUOKKASEN raportti perustuu kansainväliseen kirjallisuuskatsaukseen sekä haastatteluihin suomalaisilla työpaikoilla, jotka olivat kokeilleet lyhyempää työaikaa. Kuokkasen tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miksi työajan lyhentäminen on koettu organisaatioissa kokeilun jälkeen jatkamisen arvoiseksi sekä etsiä esimerkkejä ja käytännön ratkaisuja siihen, miten työajan lyhentämistä voidaan tehdä.

Kuokkasen mukaan yksi keskeisimmistä tutkimuksen havainnoista oli, ettei työajan lyhentäminen välttämättä toimi niin, että työaikaa vain mekaanisesti lyhennetään. Olennaista on suunnitella työajan lyhentäminen hyvin etukäteen ja ottaa koko työyhteisö siihen mukaan, koska työntekijöillä on paras tieto omasta työstään ja siitä, mikä siinä on tärkeää.

– Työajan lyhentäminen vaatii jonkinlaista työn uudelleenajattelua ja työn uudelleen järjestämistä – sen miettimistä, mikä työssä on tärkeintä ja miten sen voi järjestää niin, että työn pystyy tekemään ehkä aavistuksen tehokkaammin. Tehdäänkö jotain turhaa, voiko jättää jotakin pois. Samalla täytyy huolehtia siitä, ettei työ vain tiivisty – että ei vain yritetä tehdä samoja hommia lyhyemmässä ajassa, Kuokkanen sanoi webinaarissa.

Työn tiivistyminen tällä tavalla voisi Kuokkasen mukaan johtaa siihen, että työ muuttuukin kognitiivisesti raskaammaksi.

– Pahimmassa tapauksessa kahvitauot ja epämuodollinen vuorovaikutus työkavereiden kanssa jää pois. Nämä kuitenkin auttavat jaksamaan ja ovat tosi tärkeitä myös työn kannalta.

Kuokkanen muistuttaa, että mielenterveyden häiriöt ovat nousseet yleisimmäksi sairaspäivärahan perusteeksi vuonna 2020, ja ne ovat myös yleisin työttömyyseläkkeelle jäämisen syy.

– Lyhyempi työaika voisi osaltaan helpottaa työntekijöiden jaksamisen haasteita ja sitä kautta vähentää työkyvyttömyyden työpaikoille ja yhteiskunnalle aiheuttamia kuluja.

TYÖAJAN lyhentämisessä haasteena Anna Kuokkasen mukaan on se, että toteutustapoja on hyvin erilaisia ja eri mallit vaativat erilaista johtamista. Millainen malli tietylle työpaikalle sopii, riippuu työn luonteesta. Kuokkasen mukaan on selvää, että yksi ratkaisu ei sovi kaikkiin organisaatioihin.

– Tutkimuksessa haastattelemieni esihenkilöiden viesti oli todella selvä. Koska kaikki olivat päätyneet jatkamaan työajan lyhentämistä eli kokemukset olivat olleet positiivisia, he kannustivat suomalaisia työpaikkoja rohkeasti kokeilemaan – alkuvaiheessa pieninkin askelin ja löytämään sen, mikä kussakin organisaatiossa olisi se paras malli.

Osa haastateltavista näki, että työajan lyhentämisellä pystyttäisiin mahdollisesti myös tervehdyttämään sellaisia ammattialoja, joihin on juurtunut sellainen herkästi ihmisiä loppuun polttava työkulttuuri, jossa arvostetaan eniten töitä tekeviä.

Kuokkasen mukaan innovatiiviset ja joustavat organisaatiot, jotka ottavat käyttöön uusia työajan lyhentämisen malleja ja muita joustavia ratkaisuja, voivat saada siitä kilpailuetua ja näyttäytyä entistä parempana työpaikkana.

Näin arvioivat paneelikeskustelussa myös Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhdejohtaja Henrik Haapajärvi ja sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn eduvalvontajohtaja Jarkko Pehkonen. Nuorten odotukset työelämälle ovat erilaiset kuin vanhempien sukupolvien.

– Uudet ikäluokat työelämässä odottavat työajalta joustavuutta ja me näemme jo nyt etätyön osalta, että ihmiset hakeutuvat herkemmin sellaisille työpaikoille, missä etätyöajan jälkeen on säilytetty sitä joustavuutta. Se on kilpailuetu yrityksille, Haapajärvi sanoi.

Pehkonen nosti esiin, että esimerkiksi hoitoalalla joustavuus on kilpailuetu myös kansainvälisessä kilpailussa. Esimerkiksi Ruotsissa työtekijän aloitteesta tehty osa-aikatyö on yleisempää kuin Suomessa. Palkan ja muiden etuuksien ohella työajan joustavuus on Pehkosen mukaan yksi asia, jota tarkastellaan, kun harkitaan lähtöä töihin toiseen maahan.

– Suomi saattaa tällä hetkellä nyt hieman kärsiä siitä, että me ajattelemme perinteisellä tavalla, että se on joko kokoaikatyö tai ei mitään.

STTK:N mielestä yhteiskunta tarvitsee enemmän ja rohkeammin työajan lyhentämisen kokeiluja. STTK:n mukaan työaikaa tulisi tarkastella nykyistä joustavammin työntekijöiden hyvinvointia tukevana työelämän kehittämisen välineenä. Työajan lyhentämisen tavoitteena tulisi olla erityisesti terveyden, jaksamisen ja työkyvyn vahvistaminen.

– Esimerkiksi yötyö lisää merkittävästi työn­tekijöiden terveysriskejä. Lyhyempi työaika lisää palautumisaikaa ja vähentää siten yötyön haitallisia vaikutuksia. Se tukee jaksamista ja voi pidentää työuria. Lyhyemmän työajan pitäisi olla aito vaihtoehto myös kuormittavassa elämäntilanteessa ilman, että siitä aiheutuu urahaittaa, STTK:n yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Taina Vallander sanoo tiedotteessa.

Tehy ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ovat sopineet työehtosopimuksessa (sote-sopimus) kokeilusta, jossa vuoro- ja yötyötä tekevien työaika lyhenee palkan pienentymättä.

– Todella suurella mielenkiinnolla odotamme, mitä tuloksia siitä saamme ja olemme iloisia siitä, että tällaisia kokeiluja pystytään tekemään tässä ajassa, Tehyn Pehkonen sanoi paneelikeskustelussa.

Pehkonen arvelee, että kokeilujen esteenä on vanhoihin tapoihin lukkiutuminen ja pelko siitä, että kokeiluun suostuminen merkitsisi sitä, että tuleekin luvanneeksi jotakin pysyvämpää. Myös muiden työnantajien suhtautuminen kokeiluun lähtevään mietityttää, hän uskoo.

– Meidän pitäisi päästä tästä ajattelusta eteenpäin ja kummallakin puolella hyvässä luottamuksessa, hyvillä neuvottelusuhteilla työntekijä- ja työnantajapuolen välillä rohjeta kokeilla ilman, että siinä vielä sitoututaan mihinkään. Saada tutkimusta, saada kokemuksia ja sitä kautta sitten nähdä, että mitä tässä oikeasti tapahtuu.

Myös ammattiliitto Pro kannattaa kokeiluja. Henrik Haapajärvi kertoi, että Prossa on puhuttu jo pitkän siitä, että työtuntien määrän mittaamisen sijaan pitäisi mitata enemmän sitä, mitä työtunnin sisällä tapahtuu ja hakea tuottavuushyötyä siitä. Haapajärvi nosti esiin myös, että edellinen laajempi työaikakokeilu tehtiin Lipposen toisen hallituksen aikana vuosina 1996-98.

– Se oli onnistunut ja työhyvinvointietuja sieltä havaittiin. Silloin elettiin myös suurtyöttömyyden aikaa ja silloin ajatuksena oli, että siinä voisi olla ratkaisuja työn jakamiseen. Nytkin on korkea työttömyys, joten siltäkin osin voisi olla ihan perusteltua, että sitä kokeiltaisiin vähän laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa.

TYÖAJAN lyhentämiseen liittyvissä keskusteluissa esille nousee usein palkka. Pitäisikö sen pysyä samana, vaikka työaika lyhenee?

– Mielestäni se voi jopa pienentyä, mutta se riippuu siitä, kuinka paljon työaika lyhenee ja kuinka paljon on mahdollista tehostaa sen sisällä. Itse ajattelen ehkä sitä kautta, että saatettaisiin vaikka vaihtaa palkankorotuksia jossain määrin siihen lyhentyvään työaikaan, tutkija Anna Kuokkanen sanoi.

Tehyn Pehkonen katsoo, että jos työaikaa vähennetään yleisesti, palkka ei voi laskea. Hän kuitenkin huomauttaa, että työehtosopimusratkaisut ovat kokonaisratkaisuja, joissa neuvotellaan kummastakin – palkasta ja työajasta – samalla kertaa.

– Tietysti työntekijän omasta tahdosta tehtävät ratkaisut ovat hieman eri kysymys ja niissä punninta on toisenlaista. Mutta emme voi lähteä mihinkään yleiseen halpuutukseen, elintason laskuun tällä hinnalla, että työaikaa lyhennetään. Sen täytyy tapahtua hallitusti ja palkan pysyä ennallaan, hän sanoo.

Henrik Haapajärvi komppaa Pehkosta.

– Olisi hyvä, että meidän työelämämme olisi vähän nykyistä joustavampi subjetiivisille tarpeille. Yksilö voi valita vähän pienemmän palkan ja lyhyemmän työajan.